Tieto metsästyskaverin Pepi-tytön poismenosta yllätti, kun kuulimme, että metsästyskaveri oli lähtenyt ikuiselle matkalleen vaikean sairauden murtamana.

Monia mukavia hetkiä on Pepi-tytön kanssa vietetty,  niin metsillä kuin myös kotonaan Paltamossakin. Kaikki neljä märyäkoiraamme Pablo-Boy, Imsa-mamma, Selma-Seekkunainen ja Jössi-Jöpe-Jörrykkä ehtivät käydä Pepiä moikkaamassa monia kertoja. Erityisesti Pepiltä vaadittiin hyviä hermoja kun riiviö-pennut Selma ja Jössi kävivät vieraisilla -   Pepi jaksoi olla hienotunteinen pitkänokkaisia lyhytjalkaisia ahnaita ja röyhkeitä vieraita kohtaan - toisinaan pakoon sohville loikkien. Vieraat rettuuttivat Pepin leluja kyselemättä Pepiltä saako edes ottaa... ja jo järsityt hirvenluut otettiin uutteen mäyggykäsittelyyn.

Hauska sattuma on jäänyt mieleen, kun Neiti-Pepi oli karannut kerran kotoaan ja päätynyt Paltamon Alkoon  - sieltä soitettiin tunnistelevyn myötä isännälle, että tälläinen asiakas tuli liikkeeseen....  - kunnon karkeakarvainen passettineiti! Onneksi muistoina on mukavia muistoja, kuvia ja videoita Pepistä vuosien varrelta niin metsältä kuin koti-Paltamostakin. Suru on suuri omistajille Taistolle ja Inkerille, voimia surutyöhön - perheenjäsentä kun ei kukaan korvaa. Myös Päivi ja Marko ovat katselleet menneitten vuosien tapahtumia videoiden ja kuvien saattelemana - muutama surukyynelkin vierähtäneenä.

Taisto lähetti hienon muistelon Pepikoirasta muistolauseineen ja kortteineen. Runonpätkä on paltamolaisen englanninopettajan Kaarina
Syrjäsen runokirjasta Kakun murusia. Teos on omakustanne. Monet runot ja lorut sivuavat hänen oman koiran kuolemaa, joka oli Syrjäsen Mikon mukaan kova paikka.

Tässä viimeiset jäähyväissanat Pepi-peppanalle ajolinjaiselle metsien neitoselle ja pihakuoppien kaivajalle - IKUISESTI MUISTOISSAMME!

 

Nuku pikku karvatassu!

Hihna ei sua paina.

Unikaverisi oottaa

leikkiin halukkaina.