Metsästys

Imsa-mamma, Jössi-poika, Marko-isäntä ja Taisto jänismetällä 10.12.2011

Jänismetsille oli lähtö ja liivitkin olivat hukassa, siispä lähimpään koirakauppaan jotkut liivit ostamaan, löytyi hätäkappale mukaan. Tässä kotona sovittelupuuhissa Pablo osallistumassa ja tutkailemassa, malli-poikana  toimi Jössi-Jöpe-Jörrykkä ja Selman selkä takana - tapansa mukaan kuvasta kadonneena....

Kainuuseen koitti matka jänismetsille, tässä Imsa-mamma lähdössä metsille, liivit päälle puettuna ja ultarapoint kaulassa valmiina koitoksiin, Jöpe tarkkailee vieressä.

Toinen kuva saunaosastolta Jöpe nuuhkii Imsaa ja Mamma on lähtöaikeissa. Koirat kun tietävät jo aseista patruunoista lähtien tottuessaan mihin ollaan menossa, vaikka kukaan ei olisi mitään kertonut. Niin Imsakin siis tälläkin kertaa.

Nyt ollaan jo maastouduttu autolta Imsa ja Jössi sekä Taisto-isä koirien kanssa.

Imsa-mamma ja Jöpe jo tarkkailevat tarkkana ympäristöön Taisto-isän kanssa.

Lähempikin kuva Imsa-mammasta lähdössä jänismetille.

Jöpellä on kertynyt jo huuruparta odottelusta, nyt vain valmentaudutaan omaan ekaan lähtöön. Eka lähtijä oli Imsa-mamma.

Vielä lähikuva Imsa-mammasta liiveineen ja ultarpointteineen.

Taisto ja Imsa lähdössä edelleenkin - kaksi metsästäjää!

Nyt Imsa lähtee mastoon pimeää on ja silmät kiiluu.

Marko otti maisemaakin tässä korsipelto ajettuna, lähimaastossa jäniksetkin viihtyvät, josko pellosta jotain ravinnon ripettä saisi.

Nyt matka alkaa Taisto ja Imsa matkalla kahdelleen talvisessa Kainuun maastossa. Näin alkoi matka aiemminkin Taisto-isän kanssa, Imsa pani jo pentuna merkille, et "toi on se oikee mettämies" ja oli mielistelemässä kovin Taistoa pyssyineen metillä harjoittelujen kera maastossa kirmaillen,  sittemin niitä oikeita ajoja harkaten Taiston ja Markon kanssa mistä pupukin on saatu. Eli kyllä koira vaistoaa oikean metästysihmisen, joka tukee ja ohjaa mettästyksessä kannustaen. Eli ei syyttä Taisto ole Imsa-mammasta kaveriaan saanut, tuettu, ohjattu ja kanustettu on!

Imsa-mamma liikkeessä. Näin talviaikaan kun valoa on vähän on vaikea kuvata ja saada kuvia. Tämän tietää kaikki, jotka metsästysharrastusta harrastavat. Kiitos Markolle, kun saimme kuvia muistoiksi tarinaksi asti. Yleensä kuvia ei ole...piste. Kiitos Marko vielä kerran ja Taisto kuvista ja videoista.

Imsa juoksee metsäpolulla hajuja tutkien innokkaana, muutama lumisadepisarakin jäi linssiin muistoiksi. Hieno kuva!

Imsa vainulla edellispäivän jänöjussin jäljet lähemässä tutkailussa ja nuuskinassa, pienet ajohaukutkin otettiin maastossa kulkien. Mutta ei, maastossa ei näytännyt olevan liikekannalla, eikä yllätettynäkään jäniksiä. Harmi, kun ei jänö jäänyt pitämään syöntitaukoaan kuusen alle. Ketterän näköisenä "energiataloudellisena" mamma-Imsa loikki metsässä kuin kotonaan. Tuli jopa vidoita katsoessa muutaman sadan metrin päästä luokse, muutaman kehoituksen jälkeen - HYVÄ IMSA! Metsäjänis on energiataloudellinen eläin, syö lunnon salliman aterian ja jää jököttämään paikoilleen vaikkapa suojaan kuusen alle tuulensuojaan. Sitten ulostaa, ja syö vielä sitten huonosti sulaneen ulosteen muodossa olevan aineksen elinturvakseen. Sitten jänis lähtee taas taas uuden ravinnon hakuun ja syöntiin.

Jössi-Jöpe-Jörykkä 1 v 5 kk lähti ensimmäiselle jänismetsästyksen opettelureissulleen melko vikkelin mäykkyaskelin peräänsä katsomatta, aistit "törhöllään". Marko on pitänyt metsämaastossa irti niin Jöpeä kuin Selmaakin täällä Oulun seudulla  - ihan pennusta asti - todella pienestä pentuajoista asti lyhinä hallittuina hetkinä.

Nyt oli kuitenkin ensimmäinen kerta, kun Jössikin pääsi maastoon tutkan kanssa liiveineen. Jännättiin etukäteen mitä poika tekee.... (Päivi-emäntä kun luuli ettei mihinkää lähde, vaikka on vierestä seurannut miten riistaviettinen koira on, reagoi ensimmäisenä rohkeana kaikkeen....) Varsinkin videokuvista oli mukava katsoa, kun Jöpe-poika pyrähti irti päästyään suoraan maastoon kipin kapin rohkeana ja kaarsi suoraan metsään tutkimusretkilleen suoraa päätä rohkeana ja itsenäisenä - mukava asia oma aloitteellisuus ja rohkeus Imsa-Mamalta ja Brunolta ovat siis periytyneet, tätä kun ei voi koralle opetaa - mitenkään - .

Välillä juostiin 7km/h ja parhaillaan 12h/tunnissa. Ultarpointissa on se hyvä ominaisuus, mikä nýtkin tuli testattua - koiran ja ihmisenkin tuki ja turva - . Marko katsoi kännykkäkarttaa ja havaitsi Jöpen pysähtyneen, onko hätä vai mikä tilanne-----. Ei muuta kun puhelinyhteys koiraan ja kuuntelemaan mitä siellä tapahtuu, tuhina ja nuusku kävi linjojen saattelemana, eli ei hätää. Jössi oli reipas poika....lähti liivit päällä metsille....ja palasi ilman liivejä.... Niitä ei löytynyt lähimaastostakaan... Lyhyt oli lysti uusista liiveistä. Tärkeintähän on kuitenkin se, että ei takerru mihinkään ja kipeliin liiveistä. Eli ostetaampa uudet ihan oikeat mittojen mukaan tehdyt liivit jokaiselle mäykylle omat, josko pysyisivät päällä. Päivi-emäntä keksi muuten sen puhelinnumeronkin, mistä metsästäjät voivat etukäteen kysyä onko petoa liikekannalla, jos pannoitettu. Soittivat kuitenkin, eikä ollut maastossakaan.

Tosin Akke-velipojaltakin - Howlow Armed and Ready - viralliselta nimeltään on jokunen liivi maaston on tämän syksyn aikana jäänyt, nuori poikahan sai ensimmäisenä Howlow A-pennuista oman jäniksensä nyt 27.11.2011 1v 5kk iässä, mahtava suoritus Akelta ajosta. ONNITTELUT vielä kerran Akelle ja isäntä-Erkille ja Heli-Maaritille.

Viime pyhänä Akke oli taas maastossa, nyt mukana oli myös naisvahvstus eli Heli-Maarit, isäntä-Erkin kanssa kuin myös appiukkokin kanssa 15 vuotta ajotuomarina toiminut konkari. Jänis ei ollut maastoissa, niimpä 12 kilometrin reissu 3 tunnissa päättyi ilman pupua, mutta iloisin mielin koko porukan voimin. Ulkoilla sai kaikki ihmiset ja liikuntaa saivat niin ihmiset kuin Akkekin!  Akella ei ollut kiire kotiin ollenkaan autolle tullessa, eikä pojukka olisi millään halunnut pois metästä, vaikka oli riekkassut jo melkoisen matkankin ja taipaleen, eli kovassa kunnossa Akke on!

Jöpe tekikin ns. oman lenkin...Jöpe kun on omanlaisensa ja omat reitit ja tiet .. eli kiersi mettätästäjien takaa jostain metiköstä takaisin autolle ja oli jo valmiina vastaanotamaan tulijat iloisin mielin ;) kappas vaan...Tässä Jöpe autolla pyssyn kera.

Jössi-Jöpe-Jörrykkä tönöttää mallikkaana autolla aseen kera, ryhtiä löytyy. Liivit vain ovat kappas vaan kadonneet johonkin ?....siis jäivät metsään..

Lähempikin kuva "lännenlokari" Jössi-Jörrykästä pyssyn kera - tomerina ollaan - voi mahoton...Nyt kotona reissun jälkeen mettälenkeillä on kirsu ollut kovilla, pojukka on aivan tohkeissan hajuista uusi asenne mielessään, eli taisi olla kiva retki Jöpellekkin! Jöpehän on ollut aina pennusta asti se tarkin sensori kaikkeen riistaan ja elävään maastolenkeillämme.

Jössi vastassa Taistoa mettäautotiellä.

Ja Jöpe loikkaa Tervehtien Taisto-isää metsäautotiellä.

Marko kuivaamassa Imsaa metsästyksen päätteeksi.

Jössi autolla ja naamakin lähempää kuvattuna, hämärää on.

Vielä yksi kuva Jöpestä autolla, kun ollaan menos vasta metsään.  Tällä kertaa ei jänis-riista ollut liikekannalla, mutta mukava päivä niin koirille Imsa-mammalle, Jössille, Taistolle ja Markollekkin, mukavaa oli!

Imsa ja Pepi metsällä syksyllä 2009

Imsa (Undimoon Imsa, narttu) ja Pepi (Cacom Pepi, karkeakarvainen passetti, narttu) kävivät jänismetsällä Kainuussa Taisto-isän ja Markon kanssa.

Kuvassa Imsa tähyilee tarkkaavaisena pellon laidalla.

Imsa liikkeessä, vauhtia riittää.    

Taisto ja Pepi matkalla metsään.

Tarkkaavaisena tarkistetaan välillä ja tähyillään.

Välillä tehtiin perinteiset makkaratulet, Imsa Taisto-isän kanssa herkkua odotellessa.

Jänis pääsi pakoon, eipä tullut tällä kertaa saalista. Onnellinen ja väsynyt jahtimimmi takkahuonessa lähes unessa. 

Pablo, Imsa ja Pepi metsällä marraskuussa 2008

Pablo (Evening´s Little Bear, uros) on kuvassa marraskuussa 2008 jänismetsällä Kainuussa. Kiirettä pitää vainu saatiin saalista ja jäljelle lähdettiin innokkaasti.

Jäniksenajon lopuksi Pablo löysi tuoreen Ilveksen jäljen, jota tietenkin piti lähteä tutkimaan. Kuvan otti Marko Laine. 

Pablo maastossa innokkaasti tutkimassa hajuja, omassa elementissään. 

Pablo tähyilee ruovikossa pellonlaidalta maastoa, löytyisikö riistaa ajettavaksi.

Pablo-boy läheltä kuvattuna tähyämässä lähimaastoa.

Taisto ja Pablo mukavissa harrastustoimissa lähdössä metsään.

Pablon tarkkailua ympäristöön läheltä oteussa kuvassa, kiinnostuneita ollaan, kun saadaan olla metsillä. 

Taisto, Markon isä kuvassa lähdössä jänismetsälle karkeakarvaisen passettineiti Pepin (Cakom Pepi) kanssa.

Imsa (Undimoon Imsa, narttu) tarkaavaisena ja kuuntelevana talvisessa Kainuussa, mitähän ääniä metsästä kuuluu?

Imsa Kainuun talvimaisemassa peltojen keskellä kirmaamassa korvat hulmuten.

Imsa-neiti tähyilee ääniä ja liikettä pellon ruovikossa.

Taisto-isä siirtämässä pupua innokkaiten osallistujien Imsan ja Pablo kera lähemmäs laavupaikkaa pellonlaidalla.

Siirtyminen Taisto-isän saattelemana jatkuu.

Imsa ja pupu.

Taisto laavulla Markon ampuman saaliin eli jänön kera. 

Marko käsitelemässä pupua laavulla lammen rannalla.

Imsa tutkii saalista uteliaana laavun katolla, hyvä metsästyspäivä.

Kotona Marko pupun esittelyssä Pablolle ja Imsalle. Innokkaana tiiraillaan jänöjussia.

Imsa tutustumassa uuteen metsästysharrastukseen syksyllä 2007

Imsa kävi tutustumassa uuteen metsästysharrastukseen ensimmäisen kerran Kainuussa 8 kuukauden iässä. Päivä oli melko sateinen, mutta neiti jaksoi olla kiinnostunut metsästä ja hajuista. Pieniä lähilenkkejä tehtiin mastoon ja hajuja tutkittiin tarkasti nokka tiivisti maassa. Muutama kuva saatiin otettua muistoksi sateisesta säästä huolimatta. Ihmisetkin saivat nauttia kauniista luonnosta ja liikunnasta, syksy on kaunis vuodenaika.  

Taiston tutkaa säädetään ennen metsään lähtöä Imsan pikkuiseen kaulaan syksyllä 2007.

Minkähän kapistuksen ne nyt mun kaulaan laitto?

Imsa avasi ääntään hirvikämpän edustalla ennen metsään lähtöä. Neiti kokeili muutamia ajohaukkuja ja totesi, että nyt ääniala selvästi oikeassa ajovireessä.

Kaunista syysmetsää Kainuussa. 

Marko ja Imsa lähdössä metsään syksyllä 2007.

Imsa, Taisto ja Marko pellonlaidalla matkalla metsään.

Jahtialueen kartaa tutkitaan. 

Imsa nuuskimassa ruskavarvikossa syksyllä 2007.

Välillä käytiin tauolla ja makkaratulilla, Taisto sytyttämässä nuotiota.

Laavu sijaitsee kauniin lammen rannalla.

Imsakin sai tauolla makkarasta maistiaisia, lämpimässä sylissä oli mukava olla.

Päivi keräsi sienisatoa talteen. Muutama kanttarellikin ja voitatteja löytyi maastosta.

Pablo kanalintumetsällä Kainuussa syksyllä 2006

Pablon kanssa on kuljettu metsillä Kainuussa tutuissa maastoissa. Emäntäkin oli mukana ja hyvä eväät reissuun tehtynä. Tällä kertaa oltiin kanalintumetällä. Varhain aamulla kukonlaulun aikaan lähdettiin jo maastoon kyttäämään kanalintuja. Tutut paikat on jo tiedossa siispä suunta sinne. Muutama "kuva" laitettiin hollille kyttäysasemiin.Kyttäyksestä ei paljon kuitenkaan kostuttu, joten maastoon. Monasti on ollut kiva huomata, että jos emännällä olisi voimassa oleva metsästäjäntutkinto ja ampumataito, olisi saaliin saamiseksi myös hyvät mahdollisuudet, eli ampumaetäisyyksille olisi päästy hyvin. Liikumme aina eri ryhmissä Markon ja koiran kanssa.

Marko kuitenkin sai havainnon teeriparvesta kuljeksimalla maastossa. 20 metrin etäisyydeltä parvi pyrähti lentoon ja Marko ehti ampua yhden akkateeren. Kuva Markosta ja  saaliiksi saadusta akkateerestä.

Pablokin oli innokas osallistuja, vähän liiankin kuvassa herra hyppii kohti teereä. Pian Pablo sai otteen linnusta ja repi koko pään irti akkateereltä. Tässäpä olikin hommana saada irti pää koiralta, Marko onnistui kuitenkin aikansa tahisteltuaan ja pää saatiin irti koiran kitalaesta. Pablo kun on erittäin perso kaikelle syötävälle, epäilimme, että nielee koko pään kerralla,  mikä ei kyllä ole hyvä juttu.Muuten olisi teidossa lääkärireissu, eihän voisi tarpeinekaan tehdä noin isoa kalua. Tahinasta johtuen emme saaneet niitä loppukuvia, kuiteskin jotakin muistoksi reissusta.

Paukkuharjoitukset ampumaradalla vuonna 2006

Koirille on hyvä jo pienestä pitäen harjoituttaa aseen paukkuääniä. Tähän antaa hyvät mahdollisuudet eri metsästysseurojen ammuntaradat. Pablo ja Pepi ovat paukkuharkoissa Kainuussa v. 2006. Koirat olivat innoissaan harjoituksista, oltiinhan sitä jo metsillä käyty, molemmat Pepi ja Pablo-boy.

Kuvassa Marko ja Taisto-Isä koirineen tarkastamassa miten ammuttiin.

Vielä yksi kuva kun harkataan, kummatkaan koirat eivät pelästyneet ampumaääniä - päinvastoin -...odoteltiin josko tästä pääsisi jo metsäänkin.

Kuvassa syksyllä 2006 saalissatoa. Tällä kertaa ei kyllä koirat olleet mukana, joten miehet joutuivat riisuuntumaan ilkosilleen ja uimaan itse saaliinsa kiinni. Samaisella reissulla Päivi-emäntä lähti sieniä poimimaan ja jätti kännykkänsä autoon...kyllähän täällä osataan sentään kulkea. Kappas kummaa miehet olivat hakeneet Päiviä yli tunnin, kun sitten lopulta löytyi. Päivi oli omasta mielestä eksyneenä vain 10 minuuttia, ONNEKSI! Eli kyllä sitä naisväkikin osaa sentään sienestää!

 Pablo metsästysretkellä Kainuussa v. 2005

Pablo on metsästysretkellä kainuussa syksyllä v. 2005. Välillä käytiin makkaratulilla, kuvassa Pablokin pani nuotiolla pötkölleen lämpimän tulen ääreen.

Marko näytti Pablolle tarkemminkin makkaran, myös Pablo sai omat maistiaisensa herkusta syötäväksi ja nautittavaksi. Tosin ahanas ja ruoan perään kun on, hotkaistiin maukas makkara heti nopeasti muutamalla suupalalla alas.