Retkellä Rokuan kansallispuistossa 13.5.2007

Harrastamme luonnossa liikkumista ja retkeilyä lähimaastossa, myös koiramme Imsa ja Pablo viihtyvät retkeillen rennosti. Kävimme katsastamassa toukokuussa 2007 Rokuan kanssalispuiston maisemia porukalla, toukokuun alussa on aikaa enemmänkin tehdä retkiä lähimaastoihin.

Imsa oli tuolloin vain reilun 5 kk ikäinen, joten retki ei saanutkaan olla liian pitkä pienelle taapertajalle. Päivi teki retkieväät mukaan, makkaroita unohtamatta. Rokualla on eri pituisia reittejä, joista voi valita mieluisimman itselleen joko  pidempää tai lyhyempää patikoimista. Kansallispuiston kaunis, rauhallinen ja ainutlaatuinen maasto tarjoaa huippupuitteet mukavaan yhdessäoloon, ihmisiä ei ole ruuhkaksi asti. Tälläkään reissulla emme nähneet muita vierailijoita, suosittelen! 

Imsa ensimmäisella retkellään 5 kuukauden ikäisenää jäkälikköön ikuistettuna. Pysähdyimme ennen määränpäätä kahville luonnon helmaan.

Pablo 5 vuotta samalla taukopaikalla ennen saapumistamme Rokuan kansallispuistoon.

Imsa leikkisänä pentuna halusi ottaa pienet välileikit ja hyppäsi Pablon sekään leikkimään ja härnäämään - ottettaisko pienet leikit välillä? -. Pablo oli suvaitsevainen ja kärsivällinen, kun Imsa oli pieni pentu. Jaksoi riekkua ja leikkiä aikansa seuraksi, kun riittävä määrä oli täynnä leikkiä Pablon mielestä, juoksi koira sohvalle tai muualle palvelijoiden sylkkyyn turvaan ;) 

Pablo-boy, Imsa ja Marko retkeilypolun alkupäässä lähdössä retkitaipaleelle. Päivä oli otollinen retkelle, sopiva lämpö ja aurinko paistoi täydeltä terältä.

Päivi matkalla eteenpäin Imsan ja Pablon kanssa reppu selässä.

Pian olimmekin jo ensimmäisellä lammella koirinemme, ihana ranta ja kirkas vesi odottivat valmiina.  Koirat halusivat käydä vähän vilvoittelemassa, Pablo enemmänkin kokeneena vedessä läträäjänä oli selvästi mielissään taukopaikasta. Pablo on aina viihtynyt hyvin vedessä ja nauttii silminähden lämpimillä keleillä uimisesta ja vilvoittelusta. Imsalle tämän lammen kohtaaminen ei ollut ensimmäinen, mutta vettä käytiin juomassa heti alkutaipaleen päätteeksi.

Imsasta lähikuva kun rantaan tutustutaan innokkaasti, vähän yriteltiin kalastella vettäkin kiinni innokkaana ja leikkiä - mukavaa läträämistä tuumaapi Imsa-neiti -

Pablokin halusi painua ihan lammen pinnan alle nauttimaan rentouttavasta viilennyksestä. Pablo makustelee vettä juomiseksi samalla.

Marko, Pablo ja Imsa tutkimassa lammen rantaa. 

Lammen rannalla on mukava taukopaikka, niimpä päätettiin sytyttää tulet.

Makkaraakin oli otettu retkievääksi, paistettu makkara nuotiolla maistuu aina ihimisille ja koirille.

Ruokatauolla annettin syömistä Imsalle ja Pablolle, taitaapi olla koirat makkaran lumoissa alkajaisiksi taukopaikalla. Mukana molemmile oli myös oikea koirien iltapäiväruoka ja keitetyt kanamunat, mistä molemmat tykkäävät.

Kirkasta lammen vettä ja kasvustoa lammen rannalta.

Vieläkin lähempää.

Lammen rannan silhuetti mutkineen, yksinkertaista ja kaunista. Takana olevasta maastosta huomaa, että on varhainen kevät täällä pohjoisessa.

Imsa Markon sylissä taukopaikalla. Luonnon ihmeellisyyksiä tähyiltiin innokkaana,  uteliaana ja rohkeana.

Tauon lopuksi Marko kävi hakemassa sammutusvettä lammesta taukopaikan emalikulholla. Ympäristö oli siisti, puita pienessä vajassa kirveineen, jopa ulkohuussi ja roskis oli varustuksena tauon pitoon.

Imsa läheltä kuvattuna 5 kuukauden ikäisenä taukopaikalta.

Matkaa jatkettiin tauon jälkeen pitkospuita pitkin, Marko ja Imsa pitkospuilla.

Imsa-neiti ensimmäisillä pitkospuilla lähempää kuvattuna.

Polkua seuraten päädyttiin kummasti taas lammen rantaan, koko nelikko.

Kaksikko lähmepääkin kuvattuna, Imsa näyttää tiirailevan lammelle päin.

Pian saavuttiin hiljaisen hetken penkille, missä kokeiltiinkin ihan oikeasti hiljaista hetkeä koirinemme. Hetki yllättäen onnistuikin hiljaisena, metsästyskoirina Pablo ja Imsa eivät voineet olla kuuntelematta tarkkaavaisena mestästä kuuluvia ääniä valppaana. Kuvassa retken varrelle laitettu kyltti runoineen.

Kolmistaan hiljentyneenä penkille Päivi, Imsa ja Pablo-boy.

Sinivihreä lampilaguuni tekee vaikutuksen loistavilla värisävyillään. Lammen pintaa kuvassa heijastaen Rokuan kanssalispuiston tyypillistä kangasmetsän kasvustoa peilikuvana. Kansallispuiston maastossa on myös korkeita maastoja, missä maisema laskee ja nousee ja laskee... loputtomiin. Etenkin syksyllä siellä on mukava kulkea, koskapa alue edeltävine ja lähialueineen, on sitä Italialaistenkin suosimaa herkkutattialuetta. Suomestahan viedään vuosittain herkkutattia suoraan herkkusuiden suihin Italiaan parempien pöytien ääreen!

Mutkikasta männyn kasvustoakin ihmeteltiin matkalla, männyn kasvu vinottain onnistuu luonnossa. 

Taipaleella Marko, Pablo ja Imsa - iltapäivä on on jo kääntynyt illansuuksi, pian ollaankin jo perillä autolla. Retki ei ollut liian pitkä tai rasittava nuorelle 5 kuukauden ikäiselle Imsa-neidille. Tälläkin reissulla Imsa sai uusia kokemuksia yhä tutummaksi tulevassa ympäristössä, metsästystä silmälläpitäen. Pennusta asti on hyvä tutustua lähimaastoihin lyhyillä tutustumisretkillä, näin pentu pääsee tutustumaan luontevasti metsäympäristöön.

Perillä koirat saivat huippuherkkua mukavan retkipäivän päätteeksi eli kuivattua naudan mahalaukkua. Kuvassa Imsa herkuttelee innokkaana makupalaansa. Hieno päivä, voisiko aurinkoista toukokuun sunnuntaita paremmin viettää, mukava reissu. Kaikki saivat liikuntaa, rentouduttiin  ja saatiin viettää taas yhdessä mukava päivä kesää odotellessa. Yksinkertaisista asioista jää hyvä mieli ja olotila! Kiitos kuuluu säilyneelle Rokuan kanssallispuistolle!

Retkellä merellä kohti Kyrönkaria 29.6.2008

Päätimme tehdä mukavan veneretken kohti Kyrönkaria veneellä. Karkeakarvaiset mäyräkoirat Pablo (Evening´s Little Bear) ja Imsa (Undimoon Imsa) olivat varustettuina pelastusliivein. Mukaan oli pakattu myös hyvää syötävää. Mitempä sitä muuta kauniina kesäpäivänä voisi tehdä, kuin veneillä kauniissa merimaisemissa. Tämä Oulun meriseutu on todella vaihtelevaa aluetta veneilyä silmällä pitäen, aika karikkoistakin. Marko on suorittanut laivurin kurssin, jotta veneily sujuu suuremmitta havereitta. Kaukoluotain on hyvä apu veneillessä, eipä tule turhia vahinkoja reissulla.

Marko kahlaamassa ja maastoutumassa. Pablo löysi kepakon ja oli heti inokkaana leikkiin - heitäppä keppiä nyt minulle - tuumaapi Pablo.

Kolmikko Kyrönkarin saaren rannassa. 

Imsa ja Pablo leikissä rannalla Kyrönkarissa liikkeessä keppiä tavoitellen.

Imsa liikkeessä juoksemassa rannalla Pablon ja kepin perässä lähempää otetussa kuvassa.

Kaksikko Imsa ja Pablo uintipuuhassa. Pablo katsahtaa tarkkaavaisena - mihinhän se Marko heittää kepin seuraavaksi -.

Pablo-boy saamassa melkein kelluvan kepakon kiinni. Imsalla näyttää alaleukakin menneen hieman merenpinnan alapuolelle suu aukinaisena keppileikissä.  

Leikkiä riittää Pablolla ja Imsalla. Imsan tyylinäyte hyökkäämpä niskaan Pablon selkään.

Välillä pitää ravistaa turhat vedet pois turkista. Vesi pärskyy Imsan silmiin.

Vieläkin leikkiä ja uintia riittää.. nyt yhdessä kepakon peräänmereen...

ja lisää vielä...

Pablo merikepin noudossa ja Imsa seuraa - mitehän saisi tuon kepin itselle - tuumaapi Imsa-neti.

 Pablo kävi merkkausreissulla merlliseen kasvustoon.

Välillä päätettiin paistaa vähän makkaraa syötäväksi koko porukalle! 

No leikkipä ei tähän jää.. tuumaapi Imsa ja suunnittelee jo uutta leikkiä.

Pablokin viihtyi hiekkarannalla hyvin, hyvä retkipäivä. Nyt on rauhoituttu hetkeksi vain tarkkailemaan ulapalle.

Imsa läheltä kuvattuna hiekkarannalla melkein 1,5 vuotta vanhana valppaan näköisenä neitinä.

Pablo potköttämässä tähyilemässä taivaalle lähempää otetussa kuvassa.

Taustalla näkyy meren ulappaa rantahorisonttiin ja tuulivoimamyllyt.